TulppaaniMartat

-Huomenna haluaisin samanlaisen päivän kuin tänään.-

Kun olemme kaikki terveitä,  rakas perhe ja minä, haluamme pysyäkin terveinä. Tietenkin.

Kun läheinen sairastuu tai minä itse, vähempikin riittää. Saisinpa pitää hänet, pysyisipä kaikki edes näin.

Rakkaani on varjo entisestään, tahdon kulkea vielä hetken siinä varjossa, toivon vain lisää yhteistä aikaa. Yksinkertaisia toiveita, oikeasti perimmäisen äärellä.

Ajatukseni ovat tänään niiden perheiden luona, joissa taistellaan toisen puolesta ja itsensä kanssa.

Mitä minä voin merkitä heille tänään?

rakkain terveisin

Leena

Enää kaksi viikkoa ja taas tavataan.

Siis kaikki Martat ystävineen Leenan luokse 5. päivä syyskuuta , keskiviikkona, klo 19.00.

Juttelun lomassa valmistuvat pienet kukkasidokset elävistä kukista vaikka hiuksiin, rintapieleen, lahjapakettien tai pöydän koristeiksi.

Sushi-ilta on sunnitteilla ja inspiraatioita haetaan sushiravnitola Liliestä lähitulevaisuudessa. Ilmoittautua voi kokouksessa.

Kaffit ja teet ovat valmiina!

Tervetuloa!

terveisin Leena

…vielä tulee kauniita päiviä…

Jotenkin näin menee suomalainen laulu, jota loppukesästä soitetaan.

Helteiden alkaessa saattaa yllättää puutarhassa kesäkurpitsojen ylituotanto. Tai paistokset ja kuuma uuni keittiössä kyllästyttävät. Tai voihan olla, että asut hollantilaisittain kokonaan ilman uunia.

Mutta ei hätää: kesäkurpitsakeitto valmistuu alle puolen tunnin ja on vatsaa hyväilevää, hyvää ja halpaa.

Tarvitset pari kesäkurpitsaa. Táhän voi käyttää ne ylivenähtäneetkin. Kesäkurpitsahan on sitä maukkaampi, mitä pienempänä se korjataan. Tarvitset myös sipulin ja pari kynttä valkosipulia.

Paloittele kesäkurpitsat ja sipulit. Laita kattilan pohjalle lusikallinen öljyä ja kaksi teelusikallista currya. Sekoita hetki. Lisää vihannekset, noin litra vettä, ja liemikuutio. keitä pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella, lisää kaksi desilitraa (ruoka-)kermaa ja kaksi ruokalusikallista sweet chili-kastiketta puhtia antamaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja syö pois.

Jos sattuu jäämään maistuu ihanalta myös lämmitettynä.

terveisin Leena

Nämä seuraavat viisaat lauseet löytyivät sananmukaisesti muistilappujeni välistä. Tarve hidastamiseen on ollut toisinaan niin huutava, että olen referoinut näitä lauseita itseäni varten. Ne ovat kai peräisin minimalismia käsittelevistä blogeista Minimalismi ja Simplicity. Ironista on, että ne olivat tallessa muistilappujen lomassa, joilla ei ollut mitään tekemistä hidastamisen kanssa: Muista mennä, muista tulla, muista tehdä!

Tässä siis lauseet teillekin eväiksi. Alkuperäisten tekstien kirjoittajille anteeksipyynnöt siitä, että olen irroittanut lauseet kontekstistaan.

- Haluamme lisää vaikka meillä on jo kaikki.

- Uskottelemme itsellemme, että tulemme onnellisiksi ostamalla uutta.

- Ratkaisu, jolla koetamme ratkaista ongelmaamme ajaa meidät yhä syvemmälle.

- Yritämme ostaa jotain, mitä ei voi ostaa.

- Tee itsesi onnelliseksi ja aloita turhasta luopuminen.

- Kaikki mtä näet vaikuttaa sinuun jatkuvasti.

- Elämän tärkeimpien asioiden listalle ei materiaa juuri mahdu.

- Onko mitään kallisarvoisempaa kuin aika?

- Terveys, perhe ja ystävät ovat elämässä tärkeitä, mutta näkyykö se valinnoissani?

Jatkan muistilappujen siivoamista. Ja tärkeysjärjestykseen asettamista.

Terveisin,
Leena

Minulla on uusi harrastus, vanha haave: Minä teen leipää.

Juuri noin, sananmukaisesti. Minä en siis syö leipää tai pidä leipäkursseja, minä vain teen leipää.
Sellaista vanhan ajan ruisleipää, ilman hiivaa ja kokonaan ruista. Koska minä rakastan ruisleipää ja raahaan sitä Suomesta joka kerta käydessäni matkalaukullisen, niin että joudun aina jättämään  kaiken suomalaisen designin ostamatta, kun repussa on vain kirjoja ja ruisleipää.
Alankomaissakin on ruisleipää, mutta se ei ole sama. Se tarttuu hampaisiin ja maistuu joltakin muulta kuin sellainen kuplareikäinen suomalainen ihanuus. Olen hakenut apua kaikkialta, jokainen ruisleivän teko-ohje on talletettu kansioon. Seuraan niitä tunnontarkasti ja jossakin vaiheessa se aina tapahtuu; logiikka ei riitä!

Osaan tehdä juuren ja se kuplii ja pulputtelee kauniisti, mutta en välttämättä osaa tehdä siitä juuresta taikinaa. Osaan punnita 1000 grammaa vettä ja säätää kohoamispaikan lämpötilaa 28 asteeseen.
Tiedän, että leipää tehdään tunteella ja tunnontarkkuudella. Tajuan, että raski (=ruisleipätaikinan alkutaikina, juuresta tehty) ei odottele, kun minä istun hollantilaisissa hautajaisissa tai syntymäpäivillä. Siis kulttuurit törmäävät jopa taikinani äärellä.

 
Yksi auttajistani on Maikku,  joka Suomessa pyörittää pitopalvelua. Maikku meni kotikonnuilleen Karjalaan Marttabussilla ja loihe kertomaan bussissa ponnisteluistani. Sain paljon marttaneuvoja, koko bussillinen karjalaisia naisia mietti ongelmiani.
Joten Suomessa moni martta tietää,  että minä teen leipää. Kiitos vain kaikista neuvoista, myös siitä jossa sanottiin, että heti ei kyllä onnistu, ennen kuin  löytää oman tapansa tehdä.
Ja koska kaikki tietävät, en aio lopettaa. Minulla on aikaa opetella.

Ruisjauhoja saa tuuli- ja muista myllyistä ja ainakin Helmondin Groene kruidenier- kaupasta, biologisia vielä, jos joku haluaa jakaa harrastukseni.
Ja tänään posti toi uusimman aseeni, Nuutilan Leipäkirjan. Tätä olin säästellyt viimeisenä vaihtoehtona, koska Nuutila on mies ja ajattelin, että eihän se tiedä…

 
Joten osa kaksi Leiväntekijän muistelmista ilmestyy vielä. Eikä nyt ole enää väliä, jos opettaja onkin mies.

Leipäterveisin,

Leena